Hermunen pakinoi

 Mulla on keskiviikkoisin aina saunailta, koska on taloyhtiön lenkkisauna. Naistenvuoro alkaa klo 19.00, olen siellä aina ensimmäisenä. Tunnissa saunomassa käy minun lisäksi toinen naapurini, mutta meillä on selkeä vuoronjako. Minun vuoroni alkaa klo 19.00 ja hänen klo 19.30. Se on hiljainen sopimus, johon olemme molemmat tyytyväisiä.  Yleensä keskiviikot kuluvat rutiinilla, töiden jälkeen kotiin, ruuan valmistus, syöminen, kotihommat, joskus jos virtaa jää niin juoksulenkki, ja sitten onkin kello jo niin paljon, että pääsee saunavuorolle. Nämä rutiinit toistuvat yleensä ilman yllätyksiä, mutta tänään mulla oli erikoinen ja yllätyksellinen saunavuoro. Tänään saunaan kävellessä kuulin jo käytävältä meteliä saunasta, mietin että mikäköhän siellä oven takana odottaa. Avasin oven ja näin oksentavan teinipojan ja toinen poika istui pukutilan penkillä pitäen käsiä silmillä. Pojat säikähtivät, kun avasin oven, ja toinen pojista alkoi puhumaan sekaisin englantia, suomea ja ruotsia. ...

 Kirjoitin aikaisemmin, että palaan vielä hyväntahtoiseen naapurikyyläämiseeni. Joten täältä tulee. Olen lapsuuteni kasvanut pienellä paikkakunnalla omakotitalossa. Toki sielläkin naapureiden seurailua tapahtui, mutta se ei ole mitään verrattuna kerrostaloelämään. Meidän kerrostalo on aika rauhallinen taloyhtiö. Ainoastaan naapuriyksiössä asuu bilettäjä, jonka olen useamman kerran säikäyttänyt oikein kunnolla vaan osumalla rappukäytävään samaan aikaan. Ja sen säikähdyksen minä tunnistan, se on kankkussäikähdys. Mukava mies kuitenkin hän on. Musiikki jota kuuntelee vaan saisi olla vähän parempaa. Ihan kiva kuitenkin kun elämän ääniä kuuluu, ei haittaa yhtään. Naapurivalittaja en ole, en missään nimessä. Vaikka monta muuta asiaa olenkin sitten.  Aikaisemmin meidän rapussamme asui toinen bilettäjä. Mukava ja kohtelias mies hänkin oli, muuttanut jo pois, eikä kertonut minne. Kerran kuitenkin kävi yhtenä yönä ikävä tapahtuma. Heräsin nimittäin yöllä, kun poliisit hajotti naapur...

Sinne se kylmä ja tuulinen vappu meni taas menojaan. Jäljelle jäin nuhainen lapsi, puoliksi tyhjentynyt foliopallo, serpentiinit ruokapöydälle sekä tirinästä vaiennut rasvakeitin. Siellä se rasvakeitin keittiössä kutsuu että, tule luokseni ja laita verisuoniisi täytettä. Nyt vaan saa loppua se rasvakeitinralli, täytyy miettiä kolesteroliarvoja. Harmi! Voisin kirjoittaa rasvakeittimestä oman juttunsa myös. Niin tärkeä se minulle on ollut aikoinaan. Itkukin pääsi, kun meidän edellinen rasvakeittimemme yllättäen hajosi. Ostin pian uuden mutta sen jälkeen tuli airfryerit ja taas olin muodista jäljessä. Jäin jälleen riippuvaiseksi rypsiöljystä. Onneksi siirsin öljyriippuvuuttani myös juoksuharrastukseen, joka tuli neljä vuotta sitten jäädäkseen.   Vappu on aina ollut hauska juhla ja joka vappu kaipaan äidin tekemää simaa. Sitä en ole itse vielä jaksanut koskaan tehdä, mutta nuoruudessa muita hiiva+sokeri juomia olen kyllä tehnyt huonolla menestyksellä. En onneksi niin huonolla, kuin l...