Tekstit

Siskoni

-
Kuva
  Ajattelin kirjoittaa tänään siskostani. Elämä on kovin lyhyt siihen että kuoleman jälkeen sitten aletaan kehua ja muistella, joten miksipä sitä ei tekisi silloin kun täällä on toistaiseksi vielä se henkilö josta haluaa kirjoittaa. Siskoni on tänään 40v. eli sitten 40v. päästä hän täyttäisi 80v. Kirjoitin tämänkin ihan vaan siksi, koska siskoni kauhistuu taas hetkeksi tuon lauseen luettua. Toistaiseksi hän on kuitenkin vielä elossa korkeasta iästään huolimatta.  Me ollaan riidelty aina ihan älyttömän paljon. Viime vuosina vähemmän, mutta nuorena lähes koko ajan. Jäljet riitelystä vaan ei enää näy fyysisesti, koska isä osaa tehdä pintaremonttia. Eniten varmaan ollaan naurettu sille, kun yritin hyökätä siskoni kimppuun haarukka kädessä mutta lopulta haarukka jäi sojottamaan siskoni oveen. Isä sitten pakkeloi, hioi ja maalasi ja näin riidan jäljet olivat kadonneet näkyvistä mutta jäivät muistoihin. Harmi kun en vaan muista mistä sekin riita lähti. Luultavasti olin lainannut siskoni vaatt
1 kommentti
Lue lisää

Kyllä ilimaane on aina ilimaane

-
Kuva
  ”Painu V*****n!” kajahti eilen korvilleni ja huutajan hengityksen mukana sain myös tupakan ja vahvan kahvinhajut hajuaistilleni. Ei mitään sellaista hetki sitten join kahvin-hajua vaan sellaisen söin 200g kahvinpuruja justiinsa, pureskellen, ilman vettä. Nämä kauniit painumisen toivotukset minulle tokaisi sokea mies, joka seisoi rautatieaseman edessä kahden lumikinoksen välissä. Menin siis kysymään tarvitseeko tämä miesoletettu apua, kun mun mielestä oli niin hankalassa paikassa. Asia tuli onneksi nopeasti selville. Hän ei tarvinnut apua ja vastasin hänelle ”Ok, kiitos” En yhtään tiedä mistä se kiitos tuli, aina ei kuitenkaan tarvitsisi kiitää. Ehkä mulla on ollut haistattelevia potilaita ikävä ja kiitin siitä. Tai ei mulla mitään ehkä ikävä ole ollut, vaan on ollut ikävä haistattelua jollain tasolla.  No mitäs tästä kohtaamisesta jäin mieleeni. No ne hajut, sanat ja miehen ruskeat isot etuhampaat. Oli oikein aistikashetki, kaikki aistit olivat voimakkaasti käytössä. Mutta tottakai,
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ollaanko Esko Eerikäisiä toisillemme

-
Kuva
Tämäpä onkin viimeinen kirjoitus tältä vuodelta, koska niin siinä kävi että luovuus pääsi virtaamaan veressä, kun olen sen verran monta kertaa pulahtanut avantoon viimeisen viikon aikana. Sairastuin marraskuun lopulla hinkuyskään, aivan oikeaan sellaiseen. Luulin että se on tauti, joka on hävinnyt maapallolta jo vuosikymmeniä sitten mutta olin väärässä. Niin se sairaanhoitaja opiskeli aiheesta lisää ja totesi taas olevan monesta asiasta hyvin tietämätön. Onneksi tauti ei tarttunut pieniin lapsiin, josta olin ehkä eniten huolissani ja se sai minut soittamaan myös THL:n infektiolääkärille, joka yritti ystävällisesti sanoa, että ei voi ottaa kantaa yksityisten ihmisten asioihin, mutta anelin että hän auttaisi minua ystävällisesti vielä selvittämään, mikä todennäköisyys tutkimusten mukaan on hinkuyskän tartuttavuudella pieniin vauvoihin ja mikä on todennäköisin itämisaika. Tämä infektiolääkäri ajatteli varmaan, että tälle hullulle nyt kannattaa uhrata se muutama minuutti niin rauhoittuu ol
Lähetä kommentti
Lue lisää

Liukuportaiden sonni

-
Kuva
 Apua kohta on joulu, kyllähän siitä helposti stressin saa aikaiseksi. Onneksi ei tarvitse itse tehdä tänä vuonna mitään jouluruokia, saa vaan istua vanhempien ruokapöytään ja siirtyä siitä sohvalle ja siitä sitten kohta pitääkin siirtyä takaisin autoon ja matkata tänne etelään.  Kyllä siinä joulunajassa kuitenkin tiettyä taikaa on, sellaista makoilun taikaa. Mitään muuta en oikeastaan odota kun sitä että saan tuijottaa televisiota tai ulos ikkunasta ja syödä suklaata, niin että automatkalla kotiin saakin ihailla peilistä naamaansa ja katsoa mitä tuhoa iholle se kaikki määrä suklaata tekikään. Ja kaikki se on silti aina sen arvoista.  Yhtenä jouluna olin lähdössä aamuvuoroon  päivystyksen sykkeeseen ja taksi odotti mua ulko-oven vieressä. Kun astui ulko-ovesta ulos näin variksen joka oli aivan mun vieressä. Se ei säikkynyt ja siitä päättelin sillä sekunnilla, että variksen täytyy olla joku edesmennyt sukulaiseni, joka tuli toivottamaan minulle hyvät joulut. Mitään muuta järkevää selity
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maalämmön henkäys pohjanmaalta Helsinkiin

-
Kuva
  Viime viikolla irtisanouduin vakituisesta työsuhteestani. Kylläpä se olikin niin vapauttavaa, että  hymyilytti vielä seuraavallakin viikolla. Niin höyhenen kevyt olo oli kävellä kotiin, että melkeen voisin alkaa irtisanoutumaan useamminkin. Entinen esihenkilökin oli iloinen puolestani, melkeinpä niin iloinen, että epäilyksen siemenen olisi voinut kylvää aivoihin kasvattamaan mielikuvaa kuohuviinipullojen avauksesta ja armottomasta juhlimisesta, sen jälkeen kun olen entisen työpaikkani ovet saanut suljettua.  Ei vaan, jos en nyt aivan vitsiksi heitä koko asiaa, niin kaiken sen keveyden keskellä oli myös hieman haikea olo, vaikka kyllä mun silti täytyy rehellisesti myöntää, että tuuletin yhtenä aamuna keittiössä yksin ja mun tuuletuksen äänet oli kuulunut puolisoni korviin ja hän tuli kysymään että tuuletanko keittiössä yksin.  Totta hemmetissä piti tuulettaa, sitä ettei mun tarvitse enää tehdä joitain työtehtäviä mistä en pidä, vaikka monesta asiasta pidinkin. Kaikesta vaan ei voi eik
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marraskuun tarjoilua

-
 Marraskuu. Tämä kuukausista voimakkain, joka saa jopa Etelä-Pohjalaiset naiset polvilleen. Tai saa ainakin meidän suvussa.  Kaikkina vuoden kuukausina sitä porskuttaa eteenpäin ja mieli on virkeä, kunnes tulee marraskuu. Aloin inhota sitä jo lapsena, sen vuoksi että oli niin pirskutin pimeää. Vaikka katuvalot ne oli pienessä pitäjässäkin sentään. Ei se vaan enää riittänyt. Ihmiset katosivat kylältä, eikä enää paikallinen tuttu pariskunta kävellyt kadulla niin usein. Pariskunnan mies aina edessä ja hänen vaimonsa askelsi perässä kahden metrin päässä. Näin he kävelevät aina, viimeksi muutama viikko sitten näin heidät kävelemässä.  Heistäkin olen tehnyt lyhyen laulun, jota laulan aina puolisolleni jos kävelee edessäni. Oli mahtavaa nähdä heidät, koska silloin huusin autossa puolisolleni että tuossa se XXXXX pariskunta on! Silloin puolisonikin ensimmäisen kerran näki heidät ja alkoi nauramaan, koska  kaikkien näiden vuosien jälkeen konkreettisesti pääsi todistamaan lauluni sanat. Marrasku
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kuohuvaa viilipurkeista!

-
Kuva
Ehdotin eilen puolisolleni, että mitä jos säästetään pahvilaatikot jotka olivat eteisen lattialla. Siinä ne pahvilaatikot lojuivat muistuttamassa siitä, että ollaan nykyään niin laiskoja ettei edes kaupassa käydä vaan tilataan ruokatilaukset kerran viikossa kotiin. Oikeastaan siinä säästää ruokakuluissa, koska kun menen kauppaan ostoksille, niin kyllä ahdistuneena yleensä poistun koska oon kerännyt niin paljon heräteostoksia kärryyn. Yleensä ne on ihan "järkeviä" ruokaostoksia, mutta silti on usein morkkis. Usein leikittelen kuitenkin asialla, että ostaisin kaikella rahalla jotain aivan turhaa mitä en tarvisi koskaan, esimerkiksi traktorin varaosia, rumia sisustustyynyjä tai väärän kokoisia kenkiä aivan koko rahalla. No taas lähti rönsyilemään koko juttu, mutta siis se pointti oli se että ehdotin siis niiden pahvilaatikoiden säilyttämistä jos niihin pitäisi joskus vaikka kerätä jotain tavaraa ullakolle vietäväksi. Puolisoni ei innostunut tästä ihme kyllä. Sanoi vaan takasin e
Lähetä kommentti
Lue lisää