Marraskuun tarjoilua

 Marraskuu. Tämä kuukausista voimakkain, joka saa jopa Etelä-Pohjalaiset naiset polvilleen. Tai saa ainakin meidän suvussa.  Kaikkina vuoden kuukausina sitä porskuttaa eteenpäin ja mieli on virkeä, kunnes tulee marraskuu. Aloin inhota sitä jo lapsena, sen vuoksi että oli niin pirskutin pimeää. Vaikka katuvalot ne oli pienessä pitäjässäkin sentään. Ei se vaan enää riittänyt. Ihmiset katosivat kylältä, eikä enää paikallinen tuttu pariskunta kävellyt kadulla niin usein. Pariskunnan mies aina edessä ja hänen vaimonsa askelsi perässä kahden metrin päässä. Näin he kävelevät aina, viimeksi muutama viikko sitten näin heidät kävelemässä.  Heistäkin olen tehnyt lyhyen laulun, jota laulan aina puolisolleni jos kävelee edessäni. Oli mahtavaa nähdä heidät, koska silloin huusin autossa puolisolleni että tuossa se XXXXX pariskunta on! Silloin puolisonikin ensimmäisen kerran näki heidät ja alkoi nauramaan, koska  kaikkien näiden vuosien jälkeen konkreettisesti pääsi todistamaan lauluni sanat.

Marraskuussa tekee mieli irtokarkkia ja hauskojen ihmisten seuraa. Annankin nyt vinkin kaikille marraskuusta kärsiville. Ensimmäinen vinkki, älä vaan käytä vähäistä vapaa-aikaasi energiasyöppöjen seurassa, jos sen teet niin löydät itsesi lähes varmasti myöhemmin sohvalta irtokarkkipussin kanssa ja olet jopa sitä ennen saattanut syödä pizzan. Ole siis mahdollisimman paljon sellaisessa seurassa joka saa sinut nauramaan ja kuuntele käheä äänisiä artisteja. On siihen marraskuun selätykseen olemassa ihan oikeitakin ohjeita, niitäkin voi toki kokeilla. 

Lapsuudessa marraskuusta on myös hyviä muistoja, koska silloin alettiin käydä uimahallissa. Uinnin jälkeen sai ostaa aina oukkidoukkeja kahviosta ja istua punaisilla kiiltävillä muovituoleilla, silmät verestäen, pipo päässä peittäen märät kloorinhajuiset hiukset, ja siinä istuskellessa sormien iho alkoi muuttua taas normaaliksi.  Se usein mua harmittikin, kun mun mielestä sormien märkä iho muistutti kauniita lehdettömiä puita ja ihailin niitä, siihen asti kun ne niistä tuli taas normaalit kuivat tylsät sormenpäät. Huomasin muutama vuosi sitten, kun oma lapseni katsoi pitkään ihailevalla katseella omia vettyneitä sormenpäitään ja kysyin näkeekö hänkin ne kauniit puut johon hän vastasi iloisesti että näkee. Se oli koskettava hetki. 

Kävin tässä kirjoittamisen välissä taloyhtiön saunassa rentoutumassa, kylläpä se tekikin hyvää varsinkin kun aamulla istuin metrossa vieraan ihmisen virtsan päälle. Toki olin käynyt peseytymässä tänään jo aikaisemmin ja ostinpa itselleni uudet sukkahousut. Tuli myös pestyä takki, joten ei se ihan turha pissaan istuminen sitten loppupeleissä ollut. Jokaisesta vastoinkäymisestä seuraa aina jotain hyödyllistä. Opettavainenkin hetki se myös saattoi olla, mutta en ole siitä vielä ihan varma koska tämä on tapahtunut joskus aikaisemminkin, enkä oppinut siitäkään.  Seuraavassa kulkuvälineessä seistessä sitten vanhan pissan tuoksuisena sitä katsoi marraskuun harmaata ohikiitävää maisemaa ihan eri ihmisenä, ei siinä huolitellut kulmat, ripsivärillä korostetut ripset tai huulipuna merkinnyt enää mitään.  Kokemus se oli sekin, vaikka toisaalta toivon että olisi voinut toki jäädä kokemattakin. 

Marraskuu voi tarjoilla harmauden lisäksi myös paljon hyvää, minulle se tarjoili tänään iljettävän kokemuksen, mutta  huomisesta en vielä tiedä. Jaksan kuitenkin uskoa että parempaa on luvassa. Älkää antako marraskuun niellä teitä, vaan nielkää te se marraskuu oli se sitten irtokarkin tai pizzan muodossa <3