Surullisena kaksoisleuka alas vajoaa, iloisena pienenee ja lähes katoaa
Mun blogi täytti vuoden maaliskuussa! Mun piti jo aikaisemmin kirjoittaa jokin blogiteksti mutta oikeasti ei vain ole ollut aikaa. Kovin on kiireistä elämä edelleen. Kyllä kaksoisleuka pääsi täyteen kokoonsa kun vielä viime viikonloppuna sai koko ajan maahan katsoa kävellessä, kun pelotti ettei vaan liukastu. Tuli se kuuluisa takatalvi. En halunnut katsoa ikkunasta ulos kun niin harmitti, kun katsoin somea harmitti vielä enemmän, sielläkin oli some pullollaan kuvia lumesta. Katsoin sitten Netflixiä ja HBO:ta ja katsoinkin niitä paljon, ja kaiken väliajan mietin miten muuttolinnun pärjäävät. Mietin että onkohan esimerkiksi valkoposkihanhien joukossa tietty johtaja-asemassa oleva lintu, joka viestittää kaikille muille, että nyt lähetään hittoon täältä. Sitten mua harmitti, kun silkkiuikku pariskunta rakensi kaksi viikkoa sitten pesää, ja pääsivät edistymään siinä hommassa ja sitten se takatalvi pilasi kaiken, ja nyt sitä pesää ei enää ole eikä silkkiuikkupariskuntaa ole näkynyt. Olla