Hermunen pakinoi

Ehdotin eilen puolisolleni, että mitä jos säästetään pahvilaatikot jotka olivat eteisen lattialla. Siinä ne pahvilaatikot lojuivat muistuttamassa siitä, että ollaan nykyään niin laiskoja ettei edes kaupassa käydä vaan tilataan ruokatilaukset kerran viikossa kotiin. Oikeastaan siinä säästää ruokakuluissa, koska kun menen kauppaan ostoksille, niin kyllä ahdistuneena yleensä poistun koska oon kerännyt niin paljon heräteostoksia kärryyn. Yleensä ne on ihan "järkeviä" ruokaostoksia, mutta silti on usein morkkis. Usein leikittelen kuitenkin asialla, että ostaisin kaikella rahalla jotain aivan turhaa mitä en tarvisi koskaan, esimerkiksi traktorin varaosia, rumia sisustustyynyjä tai väärän kokoisia kenkiä aivan koko rahalla. No taas lähti rönsyilemään koko juttu, mutta siis se pointti oli se että ehdotin siis niiden pahvilaatikoiden säilyttämistä jos niihin pitäisi joskus vaikka kerätä jotain tavaraa ullakolle vietäväksi. Puolisoni ei innostunut tästä ihme kyllä. Sanoi vaan takasin e

  Kävin tänään sairaalassa pienessä tutkimuksessa. Oli pitkästä aikaa mukava mennä entisen työpaikan lähettyville ja bussimatka toi mieleen paljon muistoja. Muun muassa sen kun laskin oksennuslänttejä bussipysäkillä, kun olin menossa lauantaina tai sunnuntaina aamuvuoroon. Nyt ei näkynyt yhtäkään sellaista länttiä siinä. Mua pyydettiin jopa kerran treffeille siinä bussipysäkillä, oli se niin upea hetki. Siinä seisoin väsyneenä menossa aamuvuoroon ja oksennusläntit koristivat erivärein aamusta kostunutta asfalttia. Mikä sen romanttisempaa olisikaan voinut olla, kun siihen kasvojen eteen ilmestyy 3 promillen humalassa hoiperteleva mies ja kysyy paukuille. Valitettavasti jouduin kieltäytymään ja kerroin että mua odottaa monta miestä seuraavassa paikassa vähän erilaisille paukuille. Nimittäin potilaat (nimet muutettu) Rane, Pena ja Mara tutisevina sairaalavuoteissa, niin kuin pikkulinnut suut auki odottamassa ruiskussa olevaa diapam-mixtuuraa. Aina se vaan hämmästytti, miten mahtava imukyk