Hermunen pakinoi

Syksy on tullut, eikä se sienihulluille ole yhtään huonoa aikaa. Päinvastoin, sienihimot ne herättää aamuisin ja on mielessä iltaisin. Pääsin viime viikonloppuna sienimetsään ja kyllä minä nautin. Ei meinannut silmiä malttaa räpsytellä ,kun piti jatkuvasti tuijottaa maahan josko siellä odottaisi joku herkullinen sieni poimijaansa. Jossain vaiheessa sitten eteeni avautuikin mustientorvisienten valtakunta ja tunsin suurta onnellisuutta, niin kovaa se iski että lauloin täysillä sillä sekunnilla mieleeni tulleen sienilaulun. Puolisoni kysyi siinä kohtaa minulta, että tunnetaanko me. Ihmettelin tätä kysymystä vain aivan lyhyen hetken, kunnes tajusin, että lähellämme oli valkoisiin pukeutunut sienestäjä nainen.  Ajattelin toki ensimmäisenä että tämä tuntematon sienestäjä nainen lähtee juoksemaan kohti mustientorvisienten valtakuntaa jonka olin juuri paljastanut laulullani. Näin jo silmissäni kun tämä nainen juoksee hidastettuna kohti minua, samalla tavalla kuin hirvi juoksee metsässä, lä...

Kirjoitan tällä kertaa nenästäni ja mitä kaikkea se onkaan kokenut. Tämän kirjoituksen idea syntyi muutamia kuukausia sitten, kiitos siitä kuuluu Antille. Mulla on melko iso nenä, olen perinyt sen molemmilta isonenäisiltä vanhemmiltani. En oikeastaan tiennyt nuorena, että mulla on ehkä vähän isompi nenä kuin muilla, mutta en varmaan ollut koskaan katsonut itseäni sivuprofiilista. Kerran sitten sain perunanenä nimen yhdeltä ähtäriläiseltä tytöltä, jonka poikaystävä ihastui minuun kotibileissä. Tottahan se nyt oli inhottava tilanne! Olisin voinut itse toki samassa tilanteessa keksiä jonkun paremmankin haukkumanimen. Sen jälkeen ensimmäisen kerran varmaan tarkastelin nenääni kunnolla. Olisi luullut, että 17-vuotiaana saatu perunanenä-lempinimi olisi jotenkin tuntunut pahalta, mutta se ei oikeastaan koskaan tuntunutkaan pahalta. Olen aina pitänyt nenästäni. Pidän yleensä kaikkien muidenkin ihmisten nenistä, mitä isompi sen parempi. Ensimmäiset hajut tämä nenä on haistanut Seinäjoen keskuss...

                            Terveisiä täältä tyhjästä aivokammiosta! Täällä lähes kaikuu!   Olen antanut kaiken aivotoimintatilani uudelle työlleni. Viime viikosta lähtien olen ollut niin väsynyt, että olen nukahtanut tosi aikaisin, edes mummot ei mee niin aikaisin nukkumaan. Aamulla olen kyllä ollut virkeä ja lähtenyt hyvillä mielillä töihin. Tosin ilman ainuttakaan aamulla tehtyä smoothieta, ihan olen kädet vapaana juossut sinne lähijunaan, tai no juoksin kahtena aamuna kunnes tajusin että voin myös kävellä jos tahdon. Sen jälkeen olen sitten kävellyt ja siinä kävellessä olenkin päättänyt että en mää kyllä ala sitä smoothiekonetta ostaamaan, vaikeuttais vaan elämää. Hyväntuulisena kuitenkin olen ruhoni kantanut lähes joka aamu uudelle työpaikalleni (tänään en koska tein töitä kotoa). Mun uudet työkaverit vaikuttaa tosi mukavilta, olen ollut jopa vähän hämmentynyt siitä, kun en ole tavannut vielä sitä työpai...

  Apua! En ole ehtinyt kirjoittaa blogia moneen viikkoon. Johtuu siis ihan siitä, että en ole ennättänyt, vaikka aikaa on kyllä ollut. Ehkä tämä on ollut sellainen tietynlainen nollaus. Kesälomahan on omalta osaltani nyt ohitse, yksi pidennetty viikonloppu kuitenkin vielä odottaa kuluttajaansa. Mutta olipa kerrassaan aivan upea kesäloma. Loman alku alkoi lupaavasti! Kävin joka aamu juoksemassa ja söin terveellisesti. Se loppui kuitenkin taas siihen, kun lentokone laskeutui Nizzan lentokentälle.  Patonki maistui ja viini virtasi alas ruokatorvea useamman kerran päivässä. Juhlittiin ystävien 40-v. juhlavuotta. Kuuluin juhlaseuran toiseksi huoltajaksi. Huoltajan roolista kuitenkin parhaiten suoriutui ystäväni Maria, vaikka en minä mitään hölmöillytkään. Parasta oli nähdä aamulla jokainen sängystään kömpivä ystävä, kukakin omalla tyylillään aamuhiljaisuudellaan tai takkuisilla hiuksillaan. Siinä kaikessa rauhallisuudessa ja hiljaisuudessaan jotain sellaista, josta olin hyvin onnel...

 Mulla on keskiviikkoisin aina saunailta, koska on taloyhtiön lenkkisauna. Naistenvuoro alkaa klo 19.00, olen siellä aina ensimmäisenä. Tunnissa saunomassa käy minun lisäksi toinen naapurini, mutta meillä on selkeä vuoronjako. Minun vuoroni alkaa klo 19.00 ja hänen klo 19.30. Se on hiljainen sopimus, johon olemme molemmat tyytyväisiä.  Yleensä keskiviikot kuluvat rutiinilla, töiden jälkeen kotiin, ruuan valmistus, syöminen, kotihommat, joskus jos virtaa jää niin juoksulenkki, ja sitten onkin kello jo niin paljon, että pääsee saunavuorolle. Nämä rutiinit toistuvat yleensä ilman yllätyksiä, mutta tänään mulla oli erikoinen ja yllätyksellinen saunavuoro. Tänään saunaan kävellessä kuulin jo käytävältä meteliä saunasta, mietin että mikäköhän siellä oven takana odottaa. Avasin oven ja näin oksentavan teinipojan ja toinen poika istui pukutilan penkillä pitäen käsiä silmillä. Pojat säikähtivät, kun avasin oven, ja toinen pojista alkoi puhumaan sekaisin englantia, suomea ja ruotsia. ...

 Kirjoitin aikaisemmin, että palaan vielä hyväntahtoiseen naapurikyyläämiseeni. Joten täältä tulee. Olen lapsuuteni kasvanut pienellä paikkakunnalla omakotitalossa. Toki sielläkin naapureiden seurailua tapahtui, mutta se ei ole mitään verrattuna kerrostaloelämään. Meidän kerrostalo on aika rauhallinen taloyhtiö. Ainoastaan naapuriyksiössä asuu bilettäjä, jonka olen useamman kerran säikäyttänyt oikein kunnolla vaan osumalla rappukäytävään samaan aikaan. Ja sen säikähdyksen minä tunnistan, se on kankkussäikähdys. Mukava mies kuitenkin hän on. Musiikki jota kuuntelee vaan saisi olla vähän parempaa. Ihan kiva kuitenkin kun elämän ääniä kuuluu, ei haittaa yhtään. Naapurivalittaja en ole, en missään nimessä. Vaikka monta muuta asiaa olenkin sitten.  Aikaisemmin meidän rapussamme asui toinen bilettäjä. Mukava ja kohtelias mies hänkin oli, muuttanut jo pois, eikä kertonut minne. Kerran kuitenkin kävi yhtenä yönä ikävä tapahtuma. Heräsin nimittäin yöllä, kun poliisit hajotti naapur...