Saako laulaa virsiä?



Just äsken kävi naapurin lapsia virpomassa ovella. Se oli hauskaa! Onneksi muistin eilen käydä kaupassa ostamassa kindermunia ja muita herkkuja. En halua että lapset muistaa mut naapurina joka anto omenan, vaikka nykyään aikuisena arvostaisin sitä omenaa ihan eri tavalla. Mutta kyllähän se lapsena ärsytti, kun mukana oli kahvipannu ja omena ei mahtunut kahvipannuun sisälle. Toisessa kädessä oli pajunoksat, toisessa kahvipannu. Omenalle ei vaan ollut paikkaa. En muista mitä omenille tapahtui. Mieli suojaa.

Voi kun mieli olisi suojannut mua myös siitä yhdestä virpomispäivästä, kun lähdin pyörällä yksin virpomaan pitkin kyliä. Olin saanut mielestäni hyvän idean, että ilahdutan kaikkia vanhempia ihmisiä laulamalla virsiä virpomislorun sijaan, ajattelin että kaikki vanhemmat ihmiset tykkää virsistä. No jotkut tykkäs, jotkut ei. 

Jatkoin sitä koko päivän sinnikkäästi useista ”Ei kiitos, ei tarvitse veisata” kommenteista huolimatta.  Muistan vieläkin ne talot joissa kävin, ja varsinkin muistan sen yhden mummon joka tykkäs niin paljon,  että haki puolisonsa mukaan kuuntelemaan ja mulla loppu virret kesken. Ne oli ainoat jotka olisi voinut oikeasti huutaa ” We want more” 

Muistelen että se olisi jäänyt viimeiseksi virpomiskerraksi, vai suojaako mieli sittenkin?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieru koskettaa

Narkomaanin halaus

Kun kuulantyöntäjä halusi olla ballerina