Ykkösellä läpi, kiitos?

 Minusta ei tule akateemikkoa. Totesin sen tänään ja ilmoitin sen mun tieteellisen tiedon ja ajattelun-kurssin vastuuopettajalle. Ilmoitin olevani tyytyväinen arvosanaan numero 1, jos hätinä sitä tulisin koskaan saamaan, enkä aio korottaa tuota arvosanaa. Mä tajuan kyllä googlaamalla mitä tarkoittaa tieteenfilosofiset taustaoletukset ja paradigma, mutta ei se näistä oppikirjoista kyllä aivan helposti selviä.  Kurssin alussa mukamas tajusin lähes kaiken, ja sitten siitä eteenpäin oli niin jyrkkää jäistä alamäkeä, että edes nastakengistä ei ollut apua. Nyt vaan ei säälilläkään tätä kurssia voi läpäistä, harmi.

 Läpäisin ruotsin säälillä aikoinaan koska opettajan mielestä olin hellyttävästi yrittänyt ja tehnyt parhaani hymyssä suin. Pakkohan se olikin koska eihän sille voinut muuta kuin nauraa. Lapsuudenystäväni oli kaksikielinen, ja viihdytin häntä vielä aikuisiälläkin suomentamalla ruotsinkielisiä tekstejä hänelle ja se oli hauskaa. Ruotsin kielestä oli minulle lapsuudessa paljon hyötyä, en koskaan ymmärtänyt ystäväni äidin torumisia koska ne tuli aina ruotsiksi, jäi siis edelleen auki miksi Unto-naapurin marjapensaista ei saanut ottaa luvatta viinimarjoja.

Ehkä sekin jonain päivänä selviää.

Mutta palatakseni heikkoon akateemiseen menetykseeni, toivonkin jo oikeastaan sen loppumista. Tästä kurssista toipuakseni tarvitsen taas aikaa. Täytyykin lukea vastapainoksi vaikka facebookin asuinaluekohtaisia ryhmäkeskusteluja, ja saada aikaan itselle hyvä mieli siitä että en kuulu tähänkään joukkoon mutta siinä kuulumattomuudessa onkin aivan erityinen positiivinen sävy.

Akateemiset ihmiset, ihailen teitä! Onneksi tämä maailma ei kuitenkaan vaadi, että kaikkien tulisi olla akateemikkoja, mitä siitäkin seuraisi, paradigmoista ja argumenteista vääntämistä aamusta iltaan(ko). Voi olla ihan vaan Mikkoja. T: Mikko. Sinne akateemikkojen väliin on hyvä mielestäni laittaa tällaisia käytännön-Hermusia analysoimaan arkisella argumentaatiolla havainnointejaan arkea ympäröivästä maailmasta. Valmista meistä kenestäkään ei tule koskaan. Paitsi silloin kun valkoinen lakana laitetaan päälle ja varpaaseen lappu jossa on nimi ja henkilötunnus. Onneksi se mun vinovarvas suoristettiin, siihen kelpaa lapun sitten laittaa, eikä siinä vaiheessa haittaa jos varvasta vähän taittaa. Näin runollisesti lopetan kirjoitukseni tältä erää. <3