Ykkösellä läpi, kiitos?

-

 Minusta ei tule akateemikkoa. Totesin sen tänään ja ilmoitin sen mun tieteellisen tiedon ja ajattelun-kurssin vastuuopettajalle. Ilmoitin olevani tyytyväinen arvosanaan numero 1, jos hätinä sitä tulisin koskaan saamaan, enkä aio korottaa tuota arvosanaa. Mä tajuan kyllä googlaamalla mitä tarkoittaa tieteenfilosofiset taustaoletukset ja paradigma, mutta ei se näistä oppikirjoista kyllä aivan helposti selviä.  Kurssin alussa mukamas tajusin lähes kaiken, ja sitten siitä eteenpäin oli niin jyrkkää jäistä alamäkeä, että edes nastakengistä ei ollut apua. Nyt vaan ei säälilläkään tätä kurssia voi läpäistä, harmi.

 Läpäisin ruotsin säälillä aikoinaan koska opettajan mielestä olin hellyttävästi yrittänyt ja tehnyt parhaani hymyssä suin. Pakkohan se olikin koska eihän sille voinut muuta kuin nauraa. Lapsuudenystäväni oli kaksikielinen, ja viihdytin häntä vielä aikuisiälläkin suomentamalla ruotsinkielisiä tekstejä hänelle ja se oli hauskaa. Ruotsin kielestä oli minulle lapsuudessa paljon hyötyä, en koskaan ymmärtänyt ystäväni äidin torumisia koska ne tuli aina ruotsiksi, jäi siis edelleen auki miksi Unto-naapurin marjapensaista ei saanut ottaa luvatta viinimarjoja.

Ehkä sekin jonain päivänä selviää.

Mutta palatakseni heikkoon akateemiseen menetykseeni, toivonkin jo oikeastaan sen loppumista. Tästä kurssista toipuakseni tarvitsen taas aikaa. Täytyykin lukea vastapainoksi vaikka facebookin asuinaluekohtaisia ryhmäkeskusteluja, ja saada aikaan itselle hyvä mieli siitä että en kuulu tähänkään joukkoon mutta siinä kuulumattomuudessa onkin aivan erityinen positiivinen sävy.

Akateemiset ihmiset, ihailen teitä! Onneksi tämä maailma ei kuitenkaan vaadi, että kaikkien tulisi olla akateemikkoja, mitä siitäkin seuraisi, paradigmoista ja argumenteista vääntämistä aamusta iltaan(ko). Voi olla ihan vaan Mikkoja. T: Mikko. Sinne akateemikkojen väliin on hyvä mielestäni laittaa tällaisia käytännön-Hermusia analysoimaan arkisella argumentaatiolla havainnointejaan arkea ympäröivästä maailmasta. Valmista meistä kenestäkään ei tule koskaan. Paitsi silloin kun valkoinen lakana laitetaan päälle ja varpaaseen lappu jossa on nimi ja henkilötunnus. Onneksi se mun vinovarvas suoristettiin, siihen kelpaa lapun sitten laittaa, eikä siinä vaiheessa haittaa jos varvasta vähän taittaa. Näin runollisesti lopetan kirjoitukseni tältä erää. <3




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Surullisena kaksoisleuka alas vajoaa, iloisena pienenee ja lähes katoaa

-
Kuva
  Mun blogi täytti vuoden maaliskuussa! Mun piti jo aikaisemmin kirjoittaa jokin blogiteksti mutta oikeasti ei vain ole ollut aikaa. Kovin on kiireistä elämä edelleen. Kyllä kaksoisleuka pääsi täyteen kokoonsa kun vielä viime viikonloppuna sai koko ajan maahan katsoa kävellessä, kun pelotti ettei vaan liukastu. Tuli se kuuluisa takatalvi. En halunnut katsoa ikkunasta ulos kun niin harmitti, kun katsoin somea harmitti vielä enemmän, sielläkin oli some pullollaan kuvia lumesta. Katsoin sitten Netflixiä ja HBO:ta ja katsoinkin niitä paljon, ja kaiken väliajan mietin miten muuttolinnun pärjäävät. Mietin että onkohan esimerkiksi valkoposkihanhien joukossa tietty johtaja-asemassa oleva lintu, joka viestittää kaikille muille, että nyt lähetään hittoon täältä. Sitten mua harmitti, kun silkkiuikku pariskunta rakensi kaksi viikkoa sitten pesää, ja pääsivät edistymään siinä hommassa ja sitten se takatalvi pilasi kaiken, ja nyt sitä pesää ei enää ole eikä silkkiuikkupariskuntaa ole näkynyt....
Lue lisää

Pieru koskettaa

-
Kuva
  Tänään on ollut vastoinkäymisten maanantai! Se alkoi aamu kuudelta vaikka olisi voinut alkaa vasta klo 07.00. Heräsin herätyskelloon aikaisin, koska eilen luovutin ja menin huonona äitinä nukkumaan. Hetken kierin sängyssä omantunnontuskissani ja mietin lastani 35-vuotiaana terapeutin vastaanotolla puhumassa äitisuhteestaan. En nimittäin jaksanut enää kolmatta tuntia ohjeistaa lastani koulutehtävissä, joita hän teki olohuoneemme lattialla kaasunaamari päässä. Päädyimme kolmen tunnin jankkaamisen jälkeen siihen, että minä herätän hänet aikaisin aamulla tekemään läksyjä, kun on luultavasti silloin virkeämpi.   No siinä meni sitten aamulla 20 minuuttia kun kaikki tehtävät oli tehty. Aloitin sitten itsekin työpäiväni” ennen sian pierua” niin kuin Etelä-Pohjanmaalla voidaan usein sanoa. Täällä sivistyneessä kaupungissa varmaan käytetään vain ” ennen kukonlaulua” mutta mun mielestä tuo sian pieru on paljon parempi, sitä paitsi se aina huvittaa itseäkin kun sanon tai kirjoitan niin....
Lue lisää

Ei

-
Kuva
 Kyllä ihmisen vaan on hyvä sanoa välillä ei. Ei voi sanoa ei kuitenkaan joka asialle, joka ei ole mieluinen. On hyvä viedä roskia, siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa arjen askareet vaikkei aina huvitakkaan. Kaikki tietää mitä tapahtuu, jos roskia ei vie. Haisee. Jos et tee ruokaa on nälkä. Joskus ihmiset voi olla vaan niin pitkään sanonut kyllä kaikelle, ettei osaa sanoa ei ollenkaan ja voi olla siinä pisteessä, että sanookin kaikelle ei. Se on sitten kurja juttu. Eli kultainen keskitie kieltävän ja myöntävän vastauksen antamiseksi on hyvä löytää. Minä olen 1,5 v. meinannut sanoa ei, koskien erästäkin vastuutehtävää. En vaan sanonut sitä koko aikana, kunnes tuli se päivä, kun sanoi ääneen ei. Ei-sanasta seurasikin valtavasti hyvää. Tänään oli viimeinen päivä siinä vastuutehtävässä. Oli siinä paljon onnistumisiakin ja opin paljon, mutta täytyy kyllä ihan todeta usein en  tykännyt. Meinasi verisuoni poksahtaa kerran jos toisenkin,  ja verenpaineet nousivat välillä niin, e...
Lue lisää