Pieru koskettaa

 


Tänään on ollut vastoinkäymisten maanantai! Se alkoi aamu kuudelta vaikka olisi voinut alkaa vasta klo 07.00. Heräsin herätyskelloon aikaisin, koska eilen luovutin ja menin huonona äitinä nukkumaan. Hetken kierin sängyssä omantunnontuskissani ja mietin lastani 35-vuotiaana terapeutin vastaanotolla puhumassa äitisuhteestaan. En nimittäin jaksanut enää kolmatta tuntia ohjeistaa lastani koulutehtävissä, joita hän teki olohuoneemme lattialla kaasunaamari päässä. Päädyimme kolmen tunnin jankkaamisen jälkeen siihen, että minä herätän hänet aikaisin aamulla tekemään läksyjä, kun on luultavasti silloin virkeämpi.  No siinä meni sitten aamulla 20 minuuttia kun kaikki tehtävät oli tehty. Aloitin sitten itsekin työpäiväni” ennen sian pierua” niin kuin Etelä-Pohjanmaalla voidaan usein sanoa. Täällä sivistyneessä kaupungissa varmaan käytetään vain ” ennen kukonlaulua” mutta mun mielestä tuo sian pieru on paljon parempi, sitä paitsi se aina huvittaa itseäkin kun sanon tai kirjoitan niin.

Tänään työpäiväni oli jos jonkinmoista haastetta täynnä, vaikka edelleen kovasti työstäni pidänkin. Lisäksi olen pohtinut viime viikosta lähtien, miten voisin käyttää ensi vuonna vielä aikuiskoulutustukeani, joten olen yrittänyt katsoa avoimen yliopiston sivuilta erilaisia kursseja mistä voisi olla hyötyä elämässä tai nykyisessä työssäni. Päädyinkin hetki sitten laittamaan yliopiston opettajalle viestiä kannataako minun tehdä esimerkiksi aikuiskasvatusviihteen aineopinnot. Tajusin vasta viestin lähetettyä, että olin kirjoittanut aikuiskasvatustieteen aikuiskasvatusviihteeksi, eikä sitä sähköpostia voinut enää muokata. Laitoinkin pahoittelut heti perään, johon keksin selitykseksi ennustavan tekstinsyötön puhelimessa. Mun mielestä se oli hyvin keksitty ja puna poskilta valui vauhdilla alaspäin ja taputin itseäni selkään. Olin ylpeä siitä miten hyvin sain korjattua tilanteen. Toivottavasti tämä loppuviikko sujuu nyt kuitenkin hieman paremmin, mitä alkoi. Tietysti hieman jännittää viikonloppu, koska lähden yksin junalla Seinäjoelle ystäväni 40-vuotis juhliin!

En ole ollut Seinäjoen yössä, yli 10 vuoteen! Mutta kyllähän siellä Seinäjoella saikin niitä öitä juhlia opiskeluaikana aivan riittävästi. Ei sitä varmaan nykyään enää tulisi mieleen näyttää kaverille, miten hyvin pystyy hyppäämään voltilla kukka-asetelman yli baari-illan jälkeen. Kerran senkin tempun näytin ja huonostihan siinä kävi. Sitten vaan seuraavana päivänä eli torstaina Jaffapullo kainalossa oppitunneille. Muistan aina sen opettajan ilmeen, kun tultiin kaverin kanssa sisään luokkaan vahingossa väärästä ovesta joka avautui suoraan luokan eteen, josta piirtoheittimen valo kohdistui kirkkaana suoraan kasvoille. Siellä luokan edessä istui eräs mun inhokki luokkakaveri, ristitään hänet nyt vaikka Sirpaksi. Sirpa katsoi meitä halveksuvasti ja pudisteli päätään halveksumisen merkiksi. Se oppitunti oli kaamea, kävinkin wc:ssä useamman kerran oksentelemassa ja näin kahtena, aika kova tälli oli ollut päähän mun upea volttiesitykseni. Opettaja halusi jutella kanssani tunnin jälkeen ja minähän kerroin rehellisesti kaiken mitään muuttamatta ja sain myötätuntoa. Hän oli kuitenkin ylpeä että olin saapunut aamun oppitunnille.

Meistä Sirpan kanssa ei tullut koskaan hyviä luokkatovereita. Sirpa oli ilkeä. Kerran kuitenkin sain Sirpaan tärisemään raivosta, niin että Sirpan posket oikeasti alkoi liikkumaan kuin olisi piikannut betonilattiaa auki sellasella koneella. Nimittäin kerran Sirpa näytti mulle keskisormea oppitunnilla niin että muut ei nähnyt.  En mennyt siinä tilanteessa kuitenkaan tolaltani vaan hymyilin Sirpalle ja näytin kämmenellä peilimerkin ja sanoin äänettömästi ”peili” edelleen hymy kasvoillani. Mutta kaikkea hyvää Sirpalle missä ikinä nyt oletkin, toivottavasti sinusta tuli aikuisena mukava eikä mulkero, tai vähintään edes mukava mulkero. Mukava mulkero voi olla esimerkiksi ihminen työpaikalla, joka ajaa vaikkapa potilasturvallisuusasiaa suu vaahdossa suututtaen kaikki muut työkaverit, sillä ettei anna puheenvuoroa kokouksissa, tai kyylää että hoitajakollega katetroi aivan varmasti potilaan oppikirjan mukaan, mutta silti hänen ajamansa asia on kaikkien mielestä niin tärkeä, että voi saada mulkeron eteen sanan mukava. Niitäkin tarvitaan joka alalla varmasti paljon ja mukava mulkero onkin tärkeä ihminen työyhteisöissä.

 Kirjoitankin tähän vielä erään kokemuksen, joka tapahtui useampi vuosi sitten, kun olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa ja olin työpaikan ensimmäisessä kokouksessa. Eräs lääkäri tuli hakemaan kahvikupposen kesken hoitajien kokouksen ja aivasti äänekkäästi ja häneltä tuli aivastuksen voimasta myös äänekäs pieru. Olin juuri saanut omasta kahvikupistani annoksen suuhuni ja sillä sekunnilla kahvit valuivat nenästäni ulos, kun pyrskähdin yksin nauramaan. Se oli tosi nolo hetki koska en tuntenut sieltä työpaikalta vielä ketään. Toivoin sillä hetkellä, että olisin ollut lähimpien ystävieni ympäröivänä, jotka olisivat yhtyneet nauruuni ja halanneet minua tiukasti. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta sain sieltä työpaikalta ystävyyssuhteita kuitenkin vuosien aikana. Ihme kyllä! Niin se pieru koskettaa oli se sitten sian tai ihmisen.

No niin nyt tämä mulkero siirtyy kirjoituspöydän ääreltä sohvalle olemaan läsnä perheelle. Paitsi samalla puna nousi poskille uudelleen, koska aloin miettimään että näkyykö puhelimesta lähetetyssä sähköpostissa aina se lopuksi että lähetetty ….puhelimella. No meni jo, tästä voi seurata jotain hyvääkin ja niin kasvojen puna taas alkaa laskeutumaan. Ai niin unohdin selittää että tuossa kuvassa teen sen peilin kädelläni, että jos joku ei tiennyt. Sitä voi aina siis käyttää niissä tilanteissa jos joku näyttää keskisormea tai muita käsimerkkejä. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Narkomaanin halaus

Kun kuulantyöntäjä halusi olla ballerina