Pieru koskettaa
Tänään on ollut vastoinkäymisten maanantai! Se alkoi aamu
kuudelta vaikka olisi voinut alkaa vasta klo 07.00. Heräsin herätyskelloon
aikaisin, koska eilen luovutin ja menin huonona äitinä nukkumaan. Hetken kierin
sängyssä omantunnontuskissani ja mietin lastani 35-vuotiaana terapeutin
vastaanotolla puhumassa äitisuhteestaan. En nimittäin jaksanut enää kolmatta
tuntia ohjeistaa lastani koulutehtävissä, joita hän teki olohuoneemme lattialla
kaasunaamari päässä. Päädyimme kolmen tunnin jankkaamisen jälkeen siihen, että
minä herätän hänet aikaisin aamulla tekemään läksyjä, kun on luultavasti
silloin virkeämpi. No siinä meni sitten
aamulla 20 minuuttia kun kaikki tehtävät oli tehty. Aloitin sitten itsekin
työpäiväni” ennen sian pierua” niin kuin Etelä-Pohjanmaalla voidaan usein sanoa.
Täällä sivistyneessä kaupungissa varmaan käytetään vain ” ennen kukonlaulua”
mutta mun mielestä tuo sian pieru on paljon parempi, sitä paitsi se aina huvittaa
itseäkin kun sanon tai kirjoitan niin.
Tänään työpäiväni oli jos jonkinmoista haastetta täynnä,
vaikka edelleen kovasti työstäni pidänkin. Lisäksi olen pohtinut viime viikosta
lähtien, miten voisin käyttää ensi vuonna vielä aikuiskoulutustukeani, joten
olen yrittänyt katsoa avoimen yliopiston sivuilta erilaisia kursseja mistä
voisi olla hyötyä elämässä tai nykyisessä työssäni. Päädyinkin hetki sitten
laittamaan yliopiston opettajalle viestiä kannataako minun tehdä esimerkiksi
aikuiskasvatusviihteen aineopinnot. Tajusin vasta viestin lähetettyä, että olin
kirjoittanut aikuiskasvatustieteen aikuiskasvatusviihteeksi, eikä sitä
sähköpostia voinut enää muokata. Laitoinkin pahoittelut heti perään, johon
keksin selitykseksi ennustavan tekstinsyötön puhelimessa. Mun mielestä se oli
hyvin keksitty ja puna poskilta valui vauhdilla alaspäin ja taputin itseäni
selkään. Olin ylpeä siitä miten hyvin sain korjattua tilanteen. Toivottavasti
tämä loppuviikko sujuu nyt kuitenkin hieman paremmin, mitä alkoi. Tietysti
hieman jännittää viikonloppu, koska lähden yksin junalla Seinäjoelle ystäväni
40-vuotis juhliin!
En ole ollut Seinäjoen yössä, yli 10 vuoteen! Mutta kyllähän
siellä Seinäjoella saikin niitä öitä juhlia opiskeluaikana aivan riittävästi. Ei
sitä varmaan nykyään enää tulisi mieleen näyttää kaverille, miten hyvin pystyy
hyppäämään voltilla kukka-asetelman yli baari-illan jälkeen. Kerran senkin
tempun näytin ja huonostihan siinä kävi. Sitten vaan seuraavana päivänä eli
torstaina Jaffapullo kainalossa oppitunneille. Muistan aina sen opettajan ilmeen,
kun tultiin kaverin kanssa sisään luokkaan vahingossa väärästä ovesta joka
avautui suoraan luokan eteen, josta piirtoheittimen valo kohdistui kirkkaana
suoraan kasvoille. Siellä luokan edessä istui eräs mun inhokki luokkakaveri, ristitään
hänet nyt vaikka Sirpaksi. Sirpa katsoi meitä halveksuvasti ja pudisteli
päätään halveksumisen merkiksi. Se oppitunti oli kaamea, kävinkin wc:ssä
useamman kerran oksentelemassa ja näin kahtena, aika kova tälli oli ollut päähän
mun upea volttiesitykseni. Opettaja halusi jutella kanssani tunnin jälkeen ja
minähän kerroin rehellisesti kaiken mitään muuttamatta ja sain myötätuntoa. Hän
oli kuitenkin ylpeä että olin saapunut aamun oppitunnille.
Meistä Sirpan kanssa ei tullut koskaan hyviä luokkatovereita. Sirpa oli ilkeä. Kerran kuitenkin sain Sirpaan tärisemään raivosta, niin että Sirpan posket oikeasti alkoi liikkumaan kuin olisi piikannut betonilattiaa auki sellasella koneella. Nimittäin kerran Sirpa näytti mulle keskisormea oppitunnilla niin että muut ei nähnyt. En mennyt siinä tilanteessa kuitenkaan tolaltani vaan hymyilin Sirpalle ja näytin kämmenellä peilimerkin ja sanoin äänettömästi ”peili” edelleen hymy kasvoillani. Mutta kaikkea hyvää Sirpalle missä ikinä nyt oletkin, toivottavasti sinusta tuli aikuisena mukava eikä mulkero, tai vähintään edes mukava mulkero. Mukava mulkero voi olla esimerkiksi ihminen työpaikalla, joka ajaa vaikkapa potilasturvallisuusasiaa suu vaahdossa suututtaen kaikki muut työkaverit, sillä ettei anna puheenvuoroa kokouksissa, tai kyylää että hoitajakollega katetroi aivan varmasti potilaan oppikirjan mukaan, mutta silti hänen ajamansa asia on kaikkien mielestä niin tärkeä, että voi saada mulkeron eteen sanan mukava. Niitäkin tarvitaan joka alalla varmasti paljon ja mukava mulkero onkin tärkeä ihminen työyhteisöissä.
Kirjoitankin
tähän vielä erään kokemuksen, joka tapahtui useampi vuosi sitten, kun olin juuri
aloittanut uudessa työpaikassa ja olin työpaikan ensimmäisessä kokouksessa. Eräs
lääkäri tuli hakemaan kahvikupposen kesken hoitajien kokouksen ja aivasti äänekkäästi
ja häneltä tuli aivastuksen voimasta myös äänekäs pieru. Olin juuri saanut
omasta kahvikupistani annoksen suuhuni ja sillä sekunnilla kahvit valuivat
nenästäni ulos, kun pyrskähdin yksin nauramaan. Se oli tosi nolo hetki koska en
tuntenut sieltä työpaikalta vielä ketään. Toivoin sillä hetkellä, että olisin
ollut lähimpien ystävieni ympäröivänä, jotka olisivat yhtyneet nauruuni ja
halanneet minua tiukasti. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta sain sieltä
työpaikalta ystävyyssuhteita kuitenkin vuosien aikana. Ihme kyllä! Niin se pieru koskettaa oli se sitten sian tai ihmisen.
No niin nyt tämä mulkero siirtyy kirjoituspöydän ääreltä
sohvalle olemaan läsnä perheelle. Paitsi samalla puna nousi poskille uudelleen,
koska aloin miettimään että näkyykö puhelimesta lähetetyssä sähköpostissa aina
se lopuksi että lähetetty ….puhelimella. No meni jo, tästä voi seurata jotain
hyvääkin ja niin kasvojen puna taas alkaa laskeutumaan. Ai niin unohdin selittää että tuossa kuvassa teen sen peilin kädelläni, että jos joku ei tiennyt. Sitä voi aina siis käyttää niissä tilanteissa jos joku näyttää keskisormea tai muita käsimerkkejä.
Kommentit
Lähetä kommentti