Liukuportaiden sonni

 Apua kohta on joulu, kyllähän siitä helposti stressin saa aikaiseksi. Onneksi ei tarvitse itse tehdä tänä vuonna mitään jouluruokia, saa vaan istua vanhempien ruokapöytään ja siirtyä siitä sohvalle ja siitä sitten kohta pitääkin siirtyä takaisin autoon ja matkata tänne etelään. 

Kyllä siinä joulunajassa kuitenkin tiettyä taikaa on, sellaista makoilun taikaa. Mitään muuta en oikeastaan odota kun sitä että saan tuijottaa televisiota tai ulos ikkunasta ja syödä suklaata, niin että automatkalla kotiin saakin ihailla peilistä naamaansa ja katsoa mitä tuhoa iholle se kaikki määrä suklaata tekikään. Ja kaikki se on silti aina sen arvoista. 

Yhtenä jouluna olin lähdössä aamuvuoroon  päivystyksen sykkeeseen ja taksi odotti mua ulko-oven vieressä. Kun astui ulko-ovesta ulos näin variksen joka oli aivan mun vieressä. Se ei säikkynyt ja siitä päättelin sillä sekunnilla, että variksen täytyy olla joku edesmennyt sukulaiseni, joka tuli toivottamaan minulle hyvät joulut. Mitään muuta järkevää selitystä en keksinyt sille miksi tämä lintu ei osoittanut minkäänlaisia pelon merkkejä.  Taksikuski katsoi minua ja odotti että kävelisin jo autoa kohti, mutta oli pakko hetken kummastella sitä varista. Lopulta minun täytyi kumartua sen variksen ylle ja sanoin sille ääneen ” Hyvää joulua, kuka ikinä oletkin” ja siitä oli sitten helpottavaa kävellä kohti taksia. Halusin olla taksikuskille hauska ja sanoin että arvaa mihin sairaalaan voit viedä minut, mutta taksikuski vastasi tylysti että  tiedän jo ,koska olet tilannut kuljetuksen etukäteen sairaalaan X, joka oli tietysti aivan oikea paikka mutta kerroin että sielläkin on psykiatrian päivystys nykyään, se läppä kuoli jo ennen kuin alkoikaan ja loppuajan päätin olla hiljaa.  Siinä oli kuitenkin kaikki ainekset kasassa ikimuistoisen hauskaan taksimatkaan, mutta toisin kävi. 

No mikä tämä sairas otsikko sitten oikein on? Nyt kirjotan siitä. Tällä viikolla yhtenä aamuna työmatkalla mun edessä liukuportaissa seisoi isokokoinen mies joka huojui eteen ja taakse ja vahvempi glögi tuoksui ilmassa, kengännauhat auki.  Toki siinä sairaanhoitajan vaisto heräsi tikkana ja aloin välittömästi kuvitella tilannetta, että se mies horjahtaa mun päälle ja sitten ihmisiä hänen takanaan, minä mukaan lukien kaatuu kuin domino-palikat suorana symmetrisessä järjestyksessä aivan alas asti. Joten puin mun nahkahansikkaat käteen ja laitoin jalat hyvään asentoon ja kädet asemiin ottamaan vastaan tuon huojuvan ihmisen. Eikä siinä montaa sekuntia mennyt kun mies lähti kaatumaan taaksepäin, vaan niin se oli sonni valmiina puskemaan. Siinä kyllä sai tehdä aivan todella työtä että sai pidettyä sen miehen pystyssä ja puskin sitä jopa mun päällä. Siinä jos olis puhelimesta aamu-uutisia lukenut, niin ei olisi hyvin käynyt. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja olin taas hetken onnellinen siitä että minusta ei tullut ballerinaa. Se mies oli jotenkin niin reppana, oli kengännauhat auki ja ylhäälle päästyämme pahoitteli tilannetta. Kerroin hänelle, ettei se haittaa koska olin jo varautunut siihen, mutta sitten lähdin nopeasti jatkamaan matkaa. Päästyäni seuraavaan kulkuneuvoon tajusin, että unohdin sitoa hänen kengännauhat. 

Kun olin nuorena vanhainkodissa töissä niin siellä oli sellainen vihainen papparainen joka huusi erityisesti niissä tilanteissa kun häntä piti siirtää paikasta toiseen. Hän siis pelkäsi aivan valtavasti sitä että hän lankeaa lattialle. Kerran kuulin käytävälle asti kun hän huusi toiselle hoitajalle siirtotilanteessa että hakekaa se riskityttö tänne äkkiä. Sillon mua 17-vuotiaana harmitti koska tiesin että papparainen tarkoittaa minua. Olin silloin 171 cm pitkä ja painoin 65kg. No minä kuitenkin menin sinne huoneeseen ja autoin siirrossa. Sen jälkeen ajattelin, että nyt on hyvä kohta antaa omille hauiksille suukot ja niin tein, papparainen ei sitä ymmärtänyt mutta tuijotti tuikkivilla silmillä kiitosta kun riskityttö oli rientänyt apuun, vaikka kollega sisarhentoinen olisi selvinnyt tilanteesta aivan varmasti ilman apuakin. Kollega sisarhentoinen kuitenkin ymmärsi hauisvitsin ja meillä oli ihan hauskaa sen jälkeen, myös papparaisella joka nauroi mukana. 

Tähän loppuun haluan vielä kertoa sellaisen kiusallisen hetken, joka tapahtui vuosia sitten alepassa kun mun edessä kassajonossa seisova mies teki hauistreeniä ostoskorillaan, jossa oli karkkipussi ja nuudeleita. Ei hänestä olisi liukuportaiden sonnia tullut koskaan. No niin nyt pitää lopettaa ja mennä puhdistamaan keittiötä hyvän tuoksuisilla pesuaineilla, koska tein töiden jälkeen tonnikalapastaa ja koko keittiö haisee edelleen kauhealta. 

En varmaan ehdi enää kirjoittamaan ennen joulua, joten toivon rauhallista ja rentouttavaa joulua aivan kaikille, älkää menkö salille ollenkaan, syökää vaan suklaata, korkeintaan saatte treenata ostoskorilla jossa on yksi joulutorttu, ja ehkä kaksi piparia.