Toivon sinulle uutta pyörää Tenavatähti

"Toivotaan, toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan, että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää, ehkä kaukana se on mut' toivo jää."

Sen laulun esitin muinoin kun oli lapsi ja katsomossa oli yli 200 ihmistä. Kyllä jännitti. Esiinnyin isäni kanssa Suomen lyhytkasvuisten vuosijuhlassa Seinäjoen Sokos hotellilla. Olin päässyt niihin piireihin, koska rakas edesmennyt kummitätini oli lyhytkasvuinen ja hyvin sosiaalinen ihminen.

Oltiin isän kanssa harjoiteltu jo pitkään ja esiinnytty yhdessä monessakin tilaisuudessa. Isä kun on muusikko ja sai helposti innostumaan laulamisesta, jos ei jokin laulu heti kiinnostanut, niin isä osasi motivoida oikealla tavalla. Teki sitten itse laulun sellaisesta aiheesta joka itseä kiinnosti, esimerkiksi luppakorvainen koiranpentu-biisin.

Lyhytkasvuisten vuosijuhlaan valmistautumista tuskin koskaan unohdan. Kummitätini joka oli ompelija ammatiltaan, teki mulle tilaisuutta varten aivan upean juhlapuvun, siinä oli musta pitsikaulus, samettinen violetti korsetti ja oikein muhkea musta fyllialaosa. Jaloissa oli mustat nahkaiset korkokengät ja violetit sukkahousut. Polkkatukka viimeisen päälle tasattuna. Muistan aina miten hienolta se sali näytti, kokolattiamattoineen, valaistuksineen ja punaisine tuoleineen. Se oli kerrassaan upea paikka!

Mun lisäksi siellä esiintyi Antti Pääkkönen, joka oli juuri hiljattain voittanut tenavatähti-kilpailun Vanha holvikirkko kappaleella, kova oli vastus siis, vaikka ei silloin tenavatähti-laulukilpailussa oltukaan. Olin silloin vähän kateellinen, koska mun mielestä vanha holvikirkko-kappale oli kauniimpi kuin toivotaan, toivotaan, toivotaan.

Mulle jäi sellainen olo että Antti sai kyllä enemmän aplodeja kuin minä, vaikka mua jännitti niin paljon etten edes kuullut aplodeja mitä sain. Olinkohan muuten Antti Pääkkösen lämppääjä?!? Nyt vaan aloin miettimään..Mutta kyllä mulla on Antti Pääkköselle nyt sellaisia terveisiä, että kyllä se mun biisi kesti paljon paremmin aikaa kun se vanha holvikirkko. Että jos siinä nyt sitten joku kisa oli, niin mun mielestä mulla ja isällä oli paljon parempi biisi. Nykyään edes harvempi ihminen kuuluu kirkkoon edes ja toivotaan, toivotaan, toivotaan biisissä lauletaan esim. näin: "En usko minkään muun nyt auttavan, en usko minkään muun nyt auttavan, siis lyökää kättä viholliset, lyökää jokainen, mä luulen silloin onnistuvan sen" -Niin että miettikää miten ajankohtainen olis edelleen.

En tunne Anttia yhtään, eikä me oikeastaan juteltu kauheasti, en uskaltanut koska hän oli minulle lähes yhtä kuin Leonardo DiCaprio oli aikanaan. Viimeistään silloin kerran, kun Antti Pääkkönen polki minua pyörällä vastaan Lapuan keskustassa, ei enää sydän jättänyt lyöntiä välistä. Oli niin ruma pyörä.

Laulajan urani jatkui kuitenkin lapsuuden kotimme lattialla, jossa nauhoitimme veljeni kanssa c-kasetille itse keksittyjä biisejämme. Mun ystävät tuntevatkin hyvin nämä biisit, mutta en voi tässä julkisesti kirjoittaa niistä, koska ne koskivat silloisia perhetuttavia tai naapureitamme ja kaiken lisäksi ne oli sairaita. Toki meidän äiti oli meistä ylpeä, ja oli kertonut naapureille miten hienoja kappaleita jälkikasvunsa oli heistä tehnyt.

Lauloin muuten viime kesänä yhden minun ja veljeni tekemän biisin ystävälleni, joka ei ollut kuullut sitä aikaisemmin ja hän oli kyllä hetken sanaton sen balladin jälkeen.

Nykyään laulan enää vain juhannuksena isäni ja veljeni kanssa kesäpaikkamme viihdyttäväksi oleskelutilaksi laitetussa navetassa. Ne on mukavia juhannuksia aina. Ensi kesänä sitten taas laulamaan. Yksi aamu tässä kesällä heräsin harhaisena ja mulla oli vahva tunne, että pystyn laulamaan yhden Adelen biisin virheettömästi. Kokeilin sitä heti ja täytyy kyllä todeta että se kuullosti aivan kauhealta. Kokeilin laulaa vielä uudestaan autossa, jolloin puolisoni pyrskähteli nauruun ja ystäväni takapenkillä kuvasi sen videolle. Että ihan hyvä, että siellä navetassa sitten päästelee menemään, sielä ne lehmätkin on aikoinaan äännellyt.

Urani laulajana ei ole ollut siis kauhean menestyksellinen, mutta se on edelleen olemassa vähintään kerran vuodessa. On mut melkeen ohjattu aamuyöllä pizzeriasta ulos kun lauloin täysillä Janne Tulkkia. Eli jos oikein tulkitsin muutakin kuin Tulkin Jannea, niin pizzerian työntekijä halusi että menen ulos laulamaan, koska siellä saattaa olla enemmän yleisöä jotka saattaisivat nauttia esityksestäni.

Enpä olisi uskonut että joskus kirjoituksessani mainitaan yhtäaikaa Antti Pääkkönen ja Janne Tulkki, mutta näin siinä nyt kävi. Kaikki kunnia heille, etenkin Antti Pääkköselle hienon uran on tehnyt, mutta se pyörä oli kyllä oikeasti helvetin ruma.

Suurin kunnia kuitenkin omalle isälleni näistä upeista kokemuksista, vaikka ei se esiintyminen aina mieluista ollutkaan, niin arvostan niitä kokemuksia nyt keski-ikäisenä suuresti, ja musiikkilla on minulle aina erityinen paikka, siellä ylävatsan kohdilla missä se sielunikin on.