Hermunen pakinoi

 Marraskuu. Tämä kuukausista voimakkain, joka saa jopa Etelä-Pohjalaiset naiset polvilleen. Tai saa ainakin meidän suvussa.  Kaikkina vuoden kuukausina sitä porskuttaa eteenpäin ja mieli on virkeä, kunnes tulee marraskuu. Aloin inhota sitä jo lapsena, sen vuoksi että oli niin pirskutin pimeää. Vaikka katuvalot ne oli pienessä pitäjässäkin sentään. Ei se vaan enää riittänyt. Ihmiset katosivat kylältä, eikä enää paikallinen tuttu pariskunta kävellyt kadulla niin usein. Pariskunnan mies aina edessä ja hänen vaimonsa askelsi perässä kahden metrin päässä. Näin he kävelevät aina, viimeksi muutama viikko sitten näin heidät kävelemässä.  Heistäkin olen tehnyt lyhyen laulun, jota laulan aina puolisolleni jos kävelee edessäni. Oli mahtavaa nähdä heidät, koska silloin huusin autossa puolisolleni että tuossa se XXXXX pariskunta on! Silloin puolisonikin ensimmäisen kerran näki heidät ja alkoi nauramaan, koska  kaikkien näiden vuosien jälkeen konkreettisesti pääsi todistamaan laul...

Syksy on tullut, eikä se sienihulluille ole yhtään huonoa aikaa. Päinvastoin, sienihimot ne herättää aamuisin ja on mielessä iltaisin. Pääsin viime viikonloppuna sienimetsään ja kyllä minä nautin. Ei meinannut silmiä malttaa räpsytellä ,kun piti jatkuvasti tuijottaa maahan josko siellä odottaisi joku herkullinen sieni poimijaansa. Jossain vaiheessa sitten eteeni avautuikin mustientorvisienten valtakunta ja tunsin suurta onnellisuutta, niin kovaa se iski että lauloin täysillä sillä sekunnilla mieleeni tulleen sienilaulun. Puolisoni kysyi siinä kohtaa minulta, että tunnetaanko me. Ihmettelin tätä kysymystä vain aivan lyhyen hetken, kunnes tajusin, että lähellämme oli valkoisiin pukeutunut sienestäjä nainen.  Ajattelin toki ensimmäisenä että tämä tuntematon sienestäjä nainen lähtee juoksemaan kohti mustientorvisienten valtakuntaa jonka olin juuri paljastanut laulullani. Näin jo silmissäni kun tämä nainen juoksee hidastettuna kohti minua, samalla tavalla kuin hirvi juoksee metsässä, lä...

Kirjoitan tällä kertaa nenästäni ja mitä kaikkea se onkaan kokenut. Tämän kirjoituksen idea syntyi muutamia kuukausia sitten, kiitos siitä kuuluu Antille. Mulla on melko iso nenä, olen perinyt sen molemmilta isonenäisiltä vanhemmiltani. En oikeastaan tiennyt nuorena, että mulla on ehkä vähän isompi nenä kuin muilla, mutta en varmaan ollut koskaan katsonut itseäni sivuprofiilista. Kerran sitten sain perunanenä nimen yhdeltä ähtäriläiseltä tytöltä, jonka poikaystävä ihastui minuun kotibileissä. Tottahan se nyt oli inhottava tilanne! Olisin voinut itse toki samassa tilanteessa keksiä jonkun paremmankin haukkumanimen. Sen jälkeen ensimmäisen kerran varmaan tarkastelin nenääni kunnolla. Olisi luullut, että 17-vuotiaana saatu perunanenä-lempinimi olisi jotenkin tuntunut pahalta, mutta se ei oikeastaan koskaan tuntunutkaan pahalta. Olen aina pitänyt nenästäni. Pidän yleensä kaikkien muidenkin ihmisten nenistä, mitä isompi sen parempi. Ensimmäiset hajut tämä nenä on haistanut Seinäjoen keskuss...

                            Terveisiä täältä tyhjästä aivokammiosta! Täällä lähes kaikuu!   Olen antanut kaiken aivotoimintatilani uudelle työlleni. Viime viikosta lähtien olen ollut niin väsynyt, että olen nukahtanut tosi aikaisin, edes mummot ei mee niin aikaisin nukkumaan. Aamulla olen kyllä ollut virkeä ja lähtenyt hyvillä mielillä töihin. Tosin ilman ainuttakaan aamulla tehtyä smoothieta, ihan olen kädet vapaana juossut sinne lähijunaan, tai no juoksin kahtena aamuna kunnes tajusin että voin myös kävellä jos tahdon. Sen jälkeen olen sitten kävellyt ja siinä kävellessä olenkin päättänyt että en mää kyllä ala sitä smoothiekonetta ostaamaan, vaikeuttais vaan elämää. Hyväntuulisena kuitenkin olen ruhoni kantanut lähes joka aamu uudelle työpaikalleni (tänään en koska tein töitä kotoa). Mun uudet työkaverit vaikuttaa tosi mukavilta, olen ollut jopa vähän hämmentynyt siitä, kun en ole tavannut vielä sitä työpai...

  Apua! En ole ehtinyt kirjoittaa blogia moneen viikkoon. Johtuu siis ihan siitä, että en ole ennättänyt, vaikka aikaa on kyllä ollut. Ehkä tämä on ollut sellainen tietynlainen nollaus. Kesälomahan on omalta osaltani nyt ohitse, yksi pidennetty viikonloppu kuitenkin vielä odottaa kuluttajaansa. Mutta olipa kerrassaan aivan upea kesäloma. Loman alku alkoi lupaavasti! Kävin joka aamu juoksemassa ja söin terveellisesti. Se loppui kuitenkin taas siihen, kun lentokone laskeutui Nizzan lentokentälle.  Patonki maistui ja viini virtasi alas ruokatorvea useamman kerran päivässä. Juhlittiin ystävien 40-v. juhlavuotta. Kuuluin juhlaseuran toiseksi huoltajaksi. Huoltajan roolista kuitenkin parhaiten suoriutui ystäväni Maria, vaikka en minä mitään hölmöillytkään. Parasta oli nähdä aamulla jokainen sängystään kömpivä ystävä, kukakin omalla tyylillään aamuhiljaisuudellaan tai takkuisilla hiuksillaan. Siinä kaikessa rauhallisuudessa ja hiljaisuudessaan jotain sellaista, josta olin hyvin onnel...

 Mulla on keskiviikkoisin aina saunailta, koska on taloyhtiön lenkkisauna. Naistenvuoro alkaa klo 19.00, olen siellä aina ensimmäisenä. Tunnissa saunomassa käy minun lisäksi toinen naapurini, mutta meillä on selkeä vuoronjako. Minun vuoroni alkaa klo 19.00 ja hänen klo 19.30. Se on hiljainen sopimus, johon olemme molemmat tyytyväisiä.  Yleensä keskiviikot kuluvat rutiinilla, töiden jälkeen kotiin, ruuan valmistus, syöminen, kotihommat, joskus jos virtaa jää niin juoksulenkki, ja sitten onkin kello jo niin paljon, että pääsee saunavuorolle. Nämä rutiinit toistuvat yleensä ilman yllätyksiä, mutta tänään mulla oli erikoinen ja yllätyksellinen saunavuoro. Tänään saunaan kävellessä kuulin jo käytävältä meteliä saunasta, mietin että mikäköhän siellä oven takana odottaa. Avasin oven ja näin oksentavan teinipojan ja toinen poika istui pukutilan penkillä pitäen käsiä silmillä. Pojat säikähtivät, kun avasin oven, ja toinen pojista alkoi puhumaan sekaisin englantia, suomea ja ruotsia. ...

 Kirjoitin aikaisemmin, että palaan vielä hyväntahtoiseen naapurikyyläämiseeni. Joten täältä tulee. Olen lapsuuteni kasvanut pienellä paikkakunnalla omakotitalossa. Toki sielläkin naapureiden seurailua tapahtui, mutta se ei ole mitään verrattuna kerrostaloelämään. Meidän kerrostalo on aika rauhallinen taloyhtiö. Ainoastaan naapuriyksiössä asuu bilettäjä, jonka olen useamman kerran säikäyttänyt oikein kunnolla vaan osumalla rappukäytävään samaan aikaan. Ja sen säikähdyksen minä tunnistan, se on kankkussäikähdys. Mukava mies kuitenkin hän on. Musiikki jota kuuntelee vaan saisi olla vähän parempaa. Ihan kiva kuitenkin kun elämän ääniä kuuluu, ei haittaa yhtään. Naapurivalittaja en ole, en missään nimessä. Vaikka monta muuta asiaa olenkin sitten.  Aikaisemmin meidän rapussamme asui toinen bilettäjä. Mukava ja kohtelias mies hänkin oli, muuttanut jo pois, eikä kertonut minne. Kerran kuitenkin kävi yhtenä yönä ikävä tapahtuma. Heräsin nimittäin yöllä, kun poliisit hajotti naapur...

Sinne se kylmä ja tuulinen vappu meni taas menojaan. Jäljelle jäin nuhainen lapsi, puoliksi tyhjentynyt foliopallo, serpentiinit ruokapöydälle sekä tirinästä vaiennut rasvakeitin. Siellä se rasvakeitin keittiössä kutsuu että, tule luokseni ja laita verisuoniisi täytettä. Nyt vaan saa loppua se rasvakeitinralli, täytyy miettiä kolesteroliarvoja. Harmi! Voisin kirjoittaa rasvakeittimestä oman juttunsa myös. Niin tärkeä se minulle on ollut aikoinaan. Itkukin pääsi, kun meidän edellinen rasvakeittimemme yllättäen hajosi. Ostin pian uuden mutta sen jälkeen tuli airfryerit ja taas olin muodista jäljessä. Jäin jälleen riippuvaiseksi rypsiöljystä. Onneksi siirsin öljyriippuvuuttani myös juoksuharrastukseen, joka tuli neljä vuotta sitten jäädäkseen.   Vappu on aina ollut hauska juhla ja joka vappu kaipaan äidin tekemää simaa. Sitä en ole itse vielä jaksanut koskaan tehdä, mutta nuoruudessa muita hiiva+sokeri juomia olen kyllä tehnyt huonolla menestyksellä. En onneksi niin huonolla, kuin l...

 Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin taas, laulaa Apulannan Toni. Vaikka en ole mikään suuri Apulanta fani niin olen samaa mieltä, että maanantai saapuu aina liian aikaisin. Vuorotöissä maanantai oli usein odotettu päivä, jos se sattuikin olemaan vapaapäivä. Arkivapaat oli vuorotyön ehdottomasti mukavin juttu, heti vuorolisien jälkeen tietysti. No niin nyt tämmöisestä tylsästä arkihöpinästä eteenpäin ja mennään suoraan peräpukamavoiteeseen ja turvonneisiin silmäluomiin.   Söin eilen niin paljon oliiveja, että mun silmäluomet oli ihan turvoksissa aamulla. Mietin ystävääni, joka on neuvonut laittamaan peräpukamavoidetta silmäluomiin jos ne oikein turpoaa. En nyt laittanut tänään kuitenkaan, ehkä olisi pitänyt. Hätinä näin mitään aamulla, mutta näin sen verran että tajusin ottaa jääkaapista mun TBE rokotteen, joka on odottanut jääkaapin ovessa, että muistan viedä sen mukanani töihin, jotta joku avulias kollegani voi rokottaa minut tuota punkkien levittämää vitsausta vast...

 Minusta ei tule akateemikkoa. Totesin sen tänään ja ilmoitin sen mun tieteellisen tiedon ja ajattelun-kurssin vastuuopettajalle. Ilmoitin olevani tyytyväinen arvosanaan numero 1, jos hätinä sitä tulisin koskaan saamaan, enkä aio korottaa tuota arvosanaa. Mä tajuan kyllä googlaamalla mitä tarkoittaa tieteenfilosofiset taustaoletukset ja paradigma, mutta ei se näistä oppikirjoista kyllä aivan helposti selviä.  Kurssin alussa mukamas tajusin lähes kaiken, ja sitten siitä eteenpäin oli niin jyrkkää jäistä alamäkeä, että edes nastakengistä ei ollut apua. Nyt vaan ei säälilläkään tätä kurssia voi läpäistä, harmi.  Läpäisin ruotsin säälillä aikoinaan koska opettajan mielestä olin hellyttävästi yrittänyt ja tehnyt parhaani hymyssä suin. Pakkohan se olikin koska eihän sille voinut muuta kuin nauraa. Lapsuudenystäväni oli kaksikielinen, ja viihdytin häntä vielä aikuisiälläkin suomentamalla ruotsinkielisiä tekstejä hänelle ja se oli hauskaa. Ruotsin kielestä oli minulle lapsuudessa...

Matkailu avartaa ja se on usein hauskaa. Mä en ole mikään maailmanmatkaaja mutta käyn silloin tällöin ulkomailla. En kuitenkaan niin paljon, etten jännittäisi turvatarkastusta. Viimeksi jouduin menemään turvatarkastukseen aivan ypöyksin, ja jonottaessani aloin miettimään voiko mun varpaaseen asennettu ruuvi alkaa hälyttämään. Ei ollut aikaa googlailla mutta selvisin ja sen jälkeen olo oli autuaan aikuismainen. Menin välittömästi lähes juosten ostamaan kauniin lohivoileivän ja lasin kuohuvaa ja postasin someen siitä kuvan. Että tässä sitä nyt ollaan aikuisena lentokentällä. Miten ne turvatarkastukset ovatkin aina niin jännittäviä, kaikki kuolemanvakavina henkilökuntaa myöten. Onko nauraminen kielletty siellä ihan tarkoituksellisesti? Kai sen voi hymyssä suinkin kysyä onko huumeita tulossa mukana? Ilonen asiahan se sille mahdolliselle salakuljettajalle olisi jos mukavasti kysellään, vastaisi kuitenkin aina samalla tavalla kieltävästi vaikka pilkesilmäkulmassa kysyisi... Tai oikeastaan ...

 Mikään ei rentouta mua yhtä paljon kun nauraminen, no ehkä avanto ja juoksulenkki, mutta nauraminen tulee vähemmällä työllä kun juokseminen ja avannossa se alku on aina pahin. Nauraminen on koko ajan helppoa, ellei oo sitte ilmavaivoja tai inkontinenssia siinä rinnalla. Mutta munavitsit ja nauraminen.   Munavitsit on edelleen mun mielestä niin huonoja että pelkään ilmettäni jo valmiiksi jos mulle joku sellasen kertoo. Uskoisin että silmistäni näkyy kauhu ja epämukavuus yhdistettynä aivan luonnottomaan hymyyn tai tekonauruun. Sellainen ilme ei oikeasti näytä hauskalta vaan pelottavalta.   Olenkin päättänyt tänä vuonna olla nauramatta tekonaurua kertaakaan jos kuulen munavitsin. Eli sitten kun se munavitsi sieltä pärähtää niin naama peruslukemille vaan. Itsehän sitä on syyllistynyt joskus tyhjännauramiseen ja antanut munavitseille mahdollisuuden kasvaa, mutta sille voidaan laittaa piste. Kohteliaisuudesta olen sitä nauramista, tai oikeastaan hyväntahtoista hymähtelyä j...

Just äsken kävi naapurin lapsia virpomassa ovella. Se oli hauskaa! Onneksi muistin eilen käydä kaupassa ostamassa kindermunia ja muita herkkuja. En halua että lapset muistaa mut naapurina joka anto omenan, vaikka nykyään aikuisena arvostaisin sitä omenaa ihan eri tavalla. Mutta kyllähän se lapsena ärsytti, kun mukana oli kahvipannu ja omena ei mahtunut kahvipannuun sisälle. Toisessa kädessä oli pajunoksat, toisessa kahvipannu. Omenalle ei vaan ollut paikkaa. En muista mitä omenille tapahtui. Mieli suojaa. Voi kun mieli olisi suojannut mua myös siitä yhdestä virpomispäivästä, kun lähdin pyörällä yksin virpomaan pitkin kyliä. Olin saanut mielestäni hyvän idean, että ilahdutan kaikkia vanhempia ihmisiä laulamalla virsiä virpomislorun sijaan, ajattelin että kaikki vanhemmat ihmiset tykkää virsistä. No jotkut tykkäs, jotkut ei.  Jatkoin sitä koko päivän sinnikkäästi useista ”Ei kiitos, ei tarvitse veisata” kommenteista huolimatta.   Muistan vieläkin ne talot joissa kävin, ja vars...

  Nyt ollaan jännittävän asian äärellä. Samalla tapaa pelottavakin asia kun aikuisena heittäydyt syksyllä vaahteranlehtikasaan ja mietit oliko juuri se vaahteranlehti homeessa joka osui huuleesi, vai pääsikö punkki puremaan ja borrelioosi itämään. Siirryin kaikkien näiden vuosien sekopäisten facebook-kirjoituksieni jälkeen bloggaamaan. Kysyin ystäviltä ja tuttavilta lukeeko kukaan ylipäätään enää blogeja. Itse en ole lukenut yhtään, joka toisaalta on hyväkin. Mua ei hirveästi innosta mitkään tiktokit ainakaan sellaisella alustalla kuin se nykyään on. Liikaa ääniä, videoita ja aiheen vaihtelua. Eikä kirjottaminen ole niissä se pointti mikä on mun mielestä blogin tärkein elementti, ellei sitten halua käsikirjoittaa jonkun hauskan videon kässärin. Toki oon sen verran kömpelö että en varmasti osaa sitä tiktokkia kunnolla käyttää. Mua kutsutaankin nykyisessä työpaikassani Henna-mummoksi. Nimi lähti nastakengistä ja tietoteknisistä taidoistani, vaikka oon vasta? 36v. Syytin pitkään yläas...