No niin
Blogin otsikon kuuluisi olla mielenkiintoa herättävä, mutta teen nyt tässä vaikka sellaisen empiirisen tutkimuksen siitä, kuinka moni lukee kirjoituksen jonka otsikko on: No niin, ei edes CapsLockin tuomaa voimaa ja kovuutta saa nyt käyttää hyväksi.
No niin, sanoo suomalainen ja toteaa keskiviikkona olevansa
palautunut viikonlopun juhlimisesta. Eilen vielä väsytti mutta tänään onnekseni
heräsinkin jälleen virkeänä. Minulle sattui lauantaille kolmet juhlat, joista
yksistäkään en halunnut jäädä paitsi, joten suunnittelin aikataulut ja
onnistuin pääsemään niihin kaikkiin. Puhuin niin monen eri tutun ja
tuntemattoman ihmisen kanssa, että olin ylenpuhunut. Eräällekin puolitutulle en kyennyt halaamisen
jälkeen sanomaan kuin ” hei ”ja ”No
mutta, heippa” kun poistuin. Hauskaa oli silti, vaikka olin puhunut liikaa.
Hauskaa oli erityisesti, se että ystävieni juhlissa tutustuin
erääseen naiseen, johon olen törmännyt kymmeniä kertoja kotini lähellä vuosien
varrella. Juttelin hänen kanssaan aika
pitkään ja hän tosiaan asuu ihan tässä lähellä. Hän oli hauska ja vieläpä saman
ikäinen kuin minä. Luvattiin moikata seuraavalla kerralla, kun tavataan, ja
tänään me tapasimmekin sattumalta ja vaihdettiin kuulumiset viimeiseltä
kolmelta päivältä. Mukavaa! Toisen vieraan ihmisen kanssa juttelin myös
samoissa juhlissa, ja törmäsin häneenkin eilen sattumalta matkalla kampaajalle.
On tämä vaan pieni kaupunki.
No niin, siitä sitten seuraavaan aiheeseen eli kesälomaan. Eilen
päätin, etten suunnittele juurikaan kesälomaa ja enkä isommin suunnittele menemisiä.
Tänään huomasin kalenterin olevan lähes täynnä. Hieman harmittaa, etten ole lapsuuden
maisemissa koko lomaa, mutta ensi kesänä sitten taas enemmän. Nyt on niin
paljon reissuja tiedossa, että on myös pakko levähtää välillä. Ettei nyt vaan
käy niin että olen puhunut kolme viikkoa ja neljännen viikon olenkin hiljaa. Alankin
oitis säännöstelemään puhumistani, jotta elokuun ensimmäisellä viikolla ystävieni
kesäjuhlissa pystyn sanomaan moikkausten lisäksi kavereilleni myös muitakin
asioita. Tästä juolahtikin mieleeni, että juttelin kaverin kanssa viikonloppuna
tästä mitä kuuluu-kysymyksestä ja siihen meidän suomalaisten rakastamasta
vastauksesta ” ihan hyvää”. En aio enää
käyttää sitä, se on tylsä vastaus. Mielestäni on kuitenkin ihan ok sanoa
puolitutulle neutraali mitäänsanomaton vastaus mitä kuuluu-kysymykseen, mutta
sen voisi muotoilla vähän persoonallisemmin. Ja jos ei kuulu hyvää niin sekin
on tosi ookoo sanoa, harvalla sitä koko ajan hyvin menee. Toki ravintolassa tarjoilijan ”mites täällä
menee”-kysymykseen voi kuitenkin vastata tylsästi, ei ne oikeasti halua kuulla avioeroista
tai epäonnistuneesta känsänhoidosta. Siihen känsän hoitoon muuten vinkkinä,
että jeesusteippi auttaa siihenkin, ihan oikeasti!
No niin, ei muuta kuin voimia viikkoon siskot ja veljet! Kyllä se kuohari taas joskus aikansa ja paikkansa löytää <3
Kommentit
Lähetä kommentti