No niin

Blogin otsikon kuuluisi olla mielenkiintoa herättävä, mutta teen nyt tässä vaikka sellaisen empiirisen tutkimuksen siitä, kuinka moni lukee kirjoituksen jonka otsikko on: No niin, ei edes CapsLockin tuomaa voimaa ja kovuutta saa nyt käyttää hyväksi. 

No niin, sanoo suomalainen ja toteaa keskiviikkona olevansa palautunut viikonlopun juhlimisesta. Eilen vielä väsytti mutta tänään onnekseni heräsinkin jälleen virkeänä. Minulle sattui lauantaille kolmet juhlat, joista yksistäkään en halunnut jäädä paitsi, joten suunnittelin aikataulut ja onnistuin pääsemään niihin kaikkiin. Puhuin niin monen eri tutun ja tuntemattoman ihmisen kanssa, että olin ylenpuhunut.  Eräällekin puolitutulle en kyennyt halaamisen jälkeen sanomaan kuin ” hei ”ja  ”No mutta, heippa” kun poistuin. Hauskaa oli silti, vaikka olin puhunut liikaa.

Hauskaa oli erityisesti, se että ystävieni juhlissa tutustuin erääseen naiseen, johon olen törmännyt kymmeniä kertoja kotini lähellä vuosien varrella.  Juttelin hänen kanssaan aika pitkään ja hän tosiaan asuu ihan tässä lähellä. Hän oli hauska ja vieläpä saman ikäinen kuin minä. Luvattiin moikata seuraavalla kerralla, kun tavataan, ja tänään me tapasimmekin sattumalta ja vaihdettiin kuulumiset viimeiseltä kolmelta päivältä. Mukavaa! Toisen vieraan ihmisen kanssa juttelin myös samoissa juhlissa, ja törmäsin häneenkin eilen sattumalta matkalla kampaajalle. On tämä vaan pieni kaupunki.

No niin, siitä sitten seuraavaan aiheeseen eli kesälomaan. Eilen päätin, etten suunnittele juurikaan kesälomaa ja enkä isommin suunnittele menemisiä. Tänään huomasin kalenterin olevan lähes täynnä. Hieman harmittaa, etten ole lapsuuden maisemissa koko lomaa, mutta ensi kesänä sitten taas enemmän. Nyt on niin paljon reissuja tiedossa, että on myös pakko levähtää välillä. Ettei nyt vaan käy niin että olen puhunut kolme viikkoa ja neljännen viikon olenkin hiljaa. Alankin oitis säännöstelemään puhumistani, jotta elokuun ensimmäisellä viikolla ystävieni kesäjuhlissa pystyn sanomaan moikkausten lisäksi kavereilleni myös muitakin asioita. Tästä juolahtikin mieleeni, että juttelin kaverin kanssa viikonloppuna tästä mitä kuuluu-kysymyksestä ja siihen meidän suomalaisten rakastamasta vastauksesta ” ihan hyvää”.  En aio enää käyttää sitä, se on tylsä vastaus. Mielestäni on kuitenkin ihan ok sanoa puolitutulle neutraali mitäänsanomaton vastaus mitä kuuluu-kysymykseen, mutta sen voisi muotoilla vähän persoonallisemmin. Ja jos ei kuulu hyvää niin sekin on tosi ookoo sanoa, harvalla sitä koko ajan hyvin menee.  Toki ravintolassa tarjoilijan ”mites täällä menee”-kysymykseen voi kuitenkin vastata tylsästi, ei ne oikeasti halua kuulla avioeroista tai epäonnistuneesta känsänhoidosta. Siihen känsän hoitoon muuten vinkkinä, että jeesusteippi auttaa siihenkin, ihan oikeasti!

No niin, ei muuta kuin voimia viikkoon siskot ja veljet! Kyllä se kuohari taas  joskus aikansa ja paikkansa löytää <3




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pieru koskettaa

Narkomaanin halaus

Kun kuulantyöntäjä halusi olla ballerina